tiistai 3. heinäkuuta 2018

Rakkaus vai pelko



On kirjoitettava lisää rakkaudesta , koska se vain yksinkertaisesti on niin kiehtova aihe.
Kaikki haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi, mutta miksi se ei ole niin yksinkertaista.
Miksi se on niin pelottavaa ja saa meidät pakenemaan. Tässä muutama ajatus siitä:

Olemmes sattaneet jo lapsena oppia pelkäämään rakkautta. Tämä voi  johtua monista kasvatuksellisista syistä, ettei esim. vanhempamme ole osanneet puhua tunteista.  Tämä ei koske kuitenkaan vain vanhempiamme vaan koko yhteiskuntaa, jossa puhuminen on ollut vaikeaa kaikille.  Uskoisin että rakkaudesta ei ole puhuttu sodan jälkeen, on puhuttu selviytymisestä. Sodan aiheuttama tuska on piilotettu, itkua ei ole näytetty, on purtu hammasta ja pitänyt vain jaksaa ja pystyä.
Nämä ihmiset ovat kasvattaneet meidän vanhempamme tai ovat vanhempiamme. Onko siis edes ihme että emme ole oppineet puhumaan tunteistamme saati käsittelemään niitä mitenkään. 



Minulla oli monet vuodet kuvitelma siitä, että minä osasin rakastaa mutta kumpaanini eivät.
Voi hämmästyttää  miten sokea sitä voi itselleen olla. Tai sitten ymmärtää että ei ole oppinut muuta tapaa.
Pidin rakkautena riippuvuutta. Tuota petollista tunnetta joka roikkuu ja ripustautuu. Toki opin vuosien varrella tästä rakkaasta riippuvuudesta paljon,  mutta se istui niin tiukassa ettei siitä noin vain päässyt eroon. Pahin mihin sorruin oli kuvitelma, että olin kohdannut pahimmat tuskani ja irrottautunut riippuvuudesta jo kokonaan. Ihan näin ei tietenkään ollut. Olin edelleen riippuvainen, Revin itseäni irti, opettelin pois vanhasta opetellen uutta tapaa toimia. Riippuvuus minussa hellensi otettaan. Irti päästämällä aloin eheytyä. Näin että minä voin muuttua vaikka toinen ei niin tekisikään. Tämä mahdollisti sen, että aloin nähdä selvemmin mikä oli minun haasteeni ja mikä toisen. Mitä edemmäs rakkautta pääsin, ymmärsin itseäni ensi kertaan elämässäni. Rakastuin itseeni. Aloin vihdoin arvostaa ja kunnioittaa itseäni ja luonnettani. Olin toistuvasti elämässäni kääntänyt omalle sisäiselle viisaudelleni selän kuunnellen muita siitä millainen minun pitäsi olla. Lopetin analysoinnin, lopetin kyselyn muilta. Mitä enemmän aloin rakastaa itseäni sitä enemmän ymmärsin että minä kelpaan juuri tämmöisenä kuin olen.  Aloin kuunnella itseäni, viettää enemmän aikaa itseni kanssa. Parasta aloin viihtyä omassa seurassani niin hyvin että en kaivannut muita. Aloin ymmärtää rakkautta. Vihdoin ymmärsin että rakkaus hyväksyy minut sellaisena kun olen, keskeneräisyyteni, kaikki tunteeni. Se ymmärtää että olen oppimatkalla, niinkuin me kaikki olemme. Se ei tuomitse.




Rakkaus katsoo sinua pelotta. Ottaa kiinni kädestä, turvaa tiesi, luo valoa polullesi. 
Mennään yhdessä, et ole yksin. Minä olen aina kanssasi
- Isa Annka-






Rakkaudesta 
Mitä rakkaus sitten on.
Rakkaus ei ole pelkkä tunne jota tuntee jotain ihmistä kohtaan.  Rakkaus on tila, asenne jota hengittää joka hetki. Rakkaus on jo meissä, meidän ei tarvitse etsiä sitä mistään ulkopuolelta.

Läheisessä suhteessa peili paljastaa kaiken, tunne on kuin seisoisit alastomana toisen edessä etkä voi piiloutua minnekkään. Olemme toisillemme pakostakin peilejä eikä toista mitenkään pääse karkuun, vaikka moni sitä eri keinoin yrittääkiin. Joten en ihmettele, että  ihmisten väliset suhteet ovat niin haastavia.

Niinpä se mitä voimme tehdä jos ja kun haluamme elää läheisessä suhteessa toistemme kanssa on kohdata nämä pelottavat tunteet. 
Tämä matka on rankka mutta äärettömän palkitseva, tuoden sinut maailmaan jossa kaikki näyttää moninverroin kaunniimmalta  Kun vanha purkautuu, voi vasta syntyä uutta ja kaunista.
Tämän jälkeen tiedostaa,  että vaikka pelottaa uskaltaa kohdata kaikki tunteet.  Rakkaus tuo mukanaan rehellisyyttä, jolloin oikeasti  uskaltaa olla lojaali itselleen ja sitä kautta toiselle. Uskaltaa kertoa senkin että pelottaa, uskaltaa näyttää haavansa ja  rikkinäisyytensä. Uskaltaa olla oma itsensä ilman suojamuuria ja pystyy aidosti päästämään toisen lähelleen.

Minä valitsin rakkauden vaikka uusi pelotti. Pelotti niin tavattomasti luopua vanhasta, totutusta ja siitä unelmasta jonka olin rakentanut omassa mielessäni. Mietin monta vuotta lausetta saat sen mistä luovut. Minähän luovuin kaikesta. Annoin oman voimani toiselle. Ottamalla sen takaisin ja kuuntelemalla ja luottamalla  omaan viisauteeni sain vihdoin sen mistä luovuin 💖


                                                                        Rakkaudella
                                                                          Isa Annika