torstai 28. kesäkuuta 2018

Kohti valoa đź’–osa 3

RAKKAUS

Olen aina uskonut rakkauteen. Olen pelottomasti hypännyt suhteisiin, kokeillut, lentänyt nokalleni, noussut, pyyhkinyt kyyneleeni ja jatkanut matkaani 💖
Mietin asiaa syvällisemmin tässä hetkessä ja ymmärrän että jokin on muuttunut.
Olen oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan itseäni.  
Olen löytänyt turvallisuuden itsestäni, turvan jonka luulin joskus löytyvän muista. 
Olen oppinut kysymään itseltäni sen sijaan, että haen vastausta muista. 
Olen oppinut RAKASTAMAAN itseäni. 

Ei, en aio nytkään siis pelätä, päinvastoin rakkaus on avautunut minussa potenssiin tuhat. 
Joten aion hypätä entistä pelottomammin, intohimoisemmin, ilolla, hulluudella sekä seikkailumielellä.


Rakkauden kokemus on ollut viimeisen vuoden aikana niin hurjaa, että se on yksi suuri syy miksi olen tässä enkä tunne surua menneestä. 

Minua koskettaa suuresti kokemus rakkauden pyhyydestä. 
Pyhässä rakkaudessa kaksi ihmistä ovat toisilleen peileinä haluten kasvaa ja auttaa toista kasvussa ei taistellen, ei syytellen, ei vaatien, eikä peläten. Heittäytyen siihen kaikella rohkeudella, ilman vaatimuksia. Tiedostaen vajavaisuuden itsessä ja toisessa. Avoimesti puhumalla, avautumalla levellille jossa ei tarvitse suojata itseään. 
Antautumalla läheisyydelle ja toisilleen tässä ja nyt ilman pelkoa mitä sitten jos ei huomenna. 
Ei ole olemassa eilistä eikä huomista, on vain tänään ja nyt. 


Pyhä rakkaus
Jokin suuri koskettaa sieluani, tunnen läsnäolosi. 
Rakkauden pyhyys saa kyyneleet virtaamaan poskillani. 
Yhteys välillämme on vahva, sanoja ei tarvita. 
Kaksi sielua solmivat ikuisen rakkauden liitoon välilleen, aika menettää merkityksen. 
En tunne tuskaa, en surua. On vain ajattomuus ja tuo pyhä rakkaus.

Isa Annika


Uskalla avata ovi rakkaudelle itsessäsi💖

Rakkaudella Isa Annika