sunnuntai 24. kesÀkuuta 2018

Kohti valoa💖 osa 2


MitÀ siten tapahtuu kun kaikki blokit poistuvat kehosta ja pÀÀset tilaan jossa olet aito oma itsesi.
Olet tĂ€ysin yhtĂ€ sielusi kanssa ja vapaa menneisyyden luomasta illuusiosta itsestĂ€si. 

Uskomattoman loogista, kun blokit ja pelot poistuvat ei mikÀÀn tunnu enÀÀ mahdottomalta.
Tuntuu kuin olisit painanut reset nÀppÀintÀ.
Koko elÀmÀ on avoinna edessÀsi syli avoinna antamaan sinulle kaiken mitÀ olet
koskaan unelmoinut ja ehkÀ vielÀkin enemmÀn.
On paljon asioita mitÀ ympÀrillÀ ja minussa tapahtuu.
Avaan nyt teille yhden:

LUOVUUS

MinĂ€ etsin vuosia omaa luovuuttani. Pohdin ja ihmettelin miksi minĂ€ en ole luova. NĂ€in ympĂ€rillĂ€ni ihmisiĂ€ jotka olivat luovia kuka mitenkin, enkĂ€ voinut ymmĂ€rtÀÀ miten se oli mahdollista heille mutta ei minulle. Minulla oli kĂ€sitys siitĂ€ mitĂ€ luovuus tarkoittaa. Se oli minusta sitĂ€, ettĂ€ olit musikaalinen, taiteellinen, teit kĂ€sitöitĂ€, ompelit, kirjoitit jne. En siis kokenut olevani luova oikein millÀÀn saralla erityisesti. 
Etsin vĂ€ksin luovuuttani yrittĂ€en löytÀÀ sitĂ€ tanssikursseista, liikunnasta, kirjoittamisesta jne.   Vuosien aikana sain toki erinĂ€isiĂ€ ”kohtauksia” mm. luoda kĂ€sillĂ€ni, jolloin tunsin elĂ€vĂ€ni tĂ€ysillĂ€. Loin milloin mitĂ€kin.  NĂ€pertelin yhtĂ€ ja toista.
ElÀmÀssÀni aloin tehdÀ rohkeita valintoja, kokeilla ja opetella uutta. Opiskelin ja kÀytin taitojani taidokkaasti ymmÀrtÀmÀttÀ ettÀ nÀmÀkin olivat luovuutta. Olin pitÀnyt itseÀni aina huonona ruuan laittajana, mutta opettelin. HeittÀydyin ja kokeilin kaikenlaista.

Nuorena olin intohimoinen runojen kirjoittelija.
Vuodatin vuolaasti paperille tuskaisia rakkauden kokemuksiani.

VielĂ€kin ajattelen sinua, kaiken sen jĂ€lkeen mitĂ€ tapahtui. 
JĂ€lkeesi on ollut monia muita, mutta ketÀÀn en rakastanut niinkuin sinua 

Kyyneleet tippuvat poskilleni. Itken sinun tĂ€htesi, jota koko sysĂ€meni rakastaa. 
Mutta sinÀ et edes huomaa minua. Silti rakastan sinua ikuisesti

Rakastin myös musiikkia ja tanssimista. Poikani toi minut entisestÀÀn lÀhemmÀs musiikkia kymmenen vuotta sitten alkaessaan soittaa rumpuja. Olin hurmoksessa musiikista. Minulla oli eri tunnetiloissani omat voimabiisini joita kuunnellessani kohtasin tunteitani Saatoin kuunnella musiikkia kotona yksin koko pÀivÀn ja itkeÀ. Musiikilla on ollut minuun niin vahva merkitys, ja on ollut aikoja jolloin en ole kyennyt kuuntelemaan musiikkia juuri ollenkaan.
Musiikki on syventÀnyt merkitystÀ entisestÀÀn, tunne ja voimakkuus ovat lisÀÀntyneet huikeasti niin syvÀlle ettei sitÀ pysty edes sanoin kuvaamaan. VÀlillÀ tulkinta koskettaa niin syvÀlle, ettÀ kyyneleet nousevat silmiini. Ei niinkuin ennen kun musiikki toimi tunteideni kanavana itkien vaan siitÀ liikutuksesta miten kauniisti laulaja laulua tulkitsee.

Viime talvena ja kevÀÀnÀ tutustuin luovaan tanssiin. Tanssi lumosi minut tÀysin. Ei tarvinnut oppia tanssikuvioita, vaan sai ilmentÀÀ tanssilla omaa itseÀÀn ihan niinkuin halusi.
Ei siis suorittamista vaan heittĂ€ytymistĂ€, miettimĂ€ttĂ€ miltĂ€ tanssi nĂ€yttÀÀ vaan miltĂ€ se tuntuu. 

Olen etsinyt luovuuttani ulkoipuolelta vaikka se on koko ajan ollut minussa sisÀllÀ.
Yhteys sisÀiseen lapseen on tullut taas nÀkyvÀksi ja luovuus pÀÀsee virtaamaan minusta vapaasti ulos.

Hyvin syvÀltÀ sisimmÀstÀni purkautuu nyt kaikki se mikÀ on painunut hyvin syvÀlle ulos sellaisella vimmalla ettei meinaa aina perÀssÀ pysyÀ.
Ensin syntyi  runo ja maalaus. Maalaus oli maalattava pahville koska muuta ei ollut. En voinut odottaa, maalaus vaati pÀÀstĂ€ ulos minusta.


Valonlapsi
Valonlapseksi synnyin pimeyteen. Taistelin  tuskaisena pitÀÀkseni  kiinni valosta, rakkaudesta.  Pimeys kutsui niin viehkeĂ€sti,  satumaisen ihanaan tanssiin. SydĂ€n joka oli tĂ€ynnĂ€ luottamusta ja rakkautta , ei ymmĂ€rtĂ€nyt pimeyden mahtia. Vahva pimeys varjosti valoni, sieluni vaimeat kuiskaukset muuttuivat tuskaisiksi huudoiksi, ulos pÀÀsyĂ€  etsien.  En halunnut kuulla, en halunnut pÀÀstÀÀ sinusta, rakkaasta pimeydestĂ€ni irti. Tiesin ettĂ€ nĂ€in oli tarkoitettu ja kÀÀnnyin kohti valoa,  rakkauteen. Seison edessĂ€si  ja katsoin sinua niin rakasta pimeyttĂ€ni  viimeisen kerran kyyneleet silmissĂ€ni  ja lausun hyvĂ€stit.  Tiesin etten voisi enÀÀ kÀÀntyĂ€ pimeyteen kanssasi,  olenhan valonlapsi. Irrotin kĂ€tesi kĂ€destĂ€ni ja kuiskasin hiljaa, sinĂ€ olet minulle aina rakas pimeyteni.

Valossa nĂ€en pyhyyden sinussa, minussa, jokaisessa sielussa. Valossa ja rakkaudessa tulen itsekseni jĂ€lleen, valonlapseksi joksi synnyin. Valo loistaa kirkkaasti polkuani, astun luottavaisesti tuntemattomaan  rakkauden syleillessĂ€ minua. 




Viikon pÀÀstÀ tÀstÀ syntyi paljon runoja. NÀppÀimistö suorastaan tanssi sormissani, teksiÀ vain syntyi kuin itsestÀÀn.


Sielu tunnistaa toisen sielun, siteen joka solmittiin toisessa maailmassa nĂ€iden sielujen vĂ€lille. Rakkaudella he katsovat toisiaan hyvĂ€ksyen pimeyden itsessĂ€ ja toisessa.  Rakkauden purppurassa valossa sielut kietoutuvat yhteen tanssien rakkauden ihanaa, tuttua tanssia. 


Nyt ymmÀrrÀn taiteilijoita ja heidÀn luomisprosessiaan.
He kun voivat luoda yötÀ pÀivÀÀ luovuuden vimmassaan tuskin nukkumatta.
Niin kĂ€visi minullekin jollei minulla olisi pĂ€ivĂ€työtĂ€ 😂

Katso luovuutta lapsen silmin. Lapsen luovuudella ei ole tavoitteita.
Kun katsot ja seuraat heitĂ€, huomaat, ettĂ€ heille se on tĂ€ysin luontaista.💗

                                                           Rakkaudella Isa Annika💖