tiistai 14. helmikuuta 2017

VUODEN MITTAINEN TAUKO





Täällä taas :) Vuosi on ollut jokseenkin rankka, oppimisvuosi ennen kaikkea. Se on ollut matka lähemmäs itseäni ja huipeentui muuttona Loviisaan joka taas on mahdollistanut sen, että nyt voin ottaa aikaa itselleni enkä tee hetkeen töitä. 






Muutto maalle on ollut haaveeni. Tuntui että kaupunkiin tukehtuu. 
Täällä voin taas hengittää. 
Kun pysähtyy alkaa näkemään,kuulemaan ja aistimaan. 
Kuulee sisimpänsä ääneen joka kuiskailee tärkeitä asoita sisältämme mutta joita emme kuule              
kun olemme niin tiivisti oravanpyörässä jossa on vain jaksettava viikosta ja kuukaudesta toiseen. 
Minua ei ole luotu elämään siinä pyörässä. Ei niillä ehdoilla. 
                                 




Elämä alkaa järjestyä uudella tavalla. Alan tulla itsekseni mikä on ajoittain pelottavaa, koska vanhasta on luovuttava eikä uutta vielä ole. Seison rotkon reunalla ja mietin uskallanko? Mutta samalla tiedän että paluuta vanhaan ei enää ole. Tiedostan liikaa, ymmärrän liikaa, joten vaihtoehtoja 
ei ole. 








On ihan mahtavaa vain tuijottaa takkatulta,
ihailla kauneutta ympärillään, hiljaa vain
katsoaulos ikkunasta ja ihailla kaunista auringonpaistetta.





 Kun pysähtyy ja hijentyy, huomaa asioita joita ei ennen huomannut. Kuulee sen mitä ei ennen osannut kuunnella. Oman sisäisen äänen, hennon kuiskauksen joka hiljaisuudessa rohkaistuu ja uskaltautuu puhumaan kovempaa.