lauantai 27. helmikuuta 2016

Työnhakuprosessi

Olen hakenut työpaikkaa viime keväästä saakka kun valmistuin sosionomiksi. Ensin hain sitä epäsäännöllisesti, muutamia hakemuksia ja tein keikkahommia sivussa koko ajan . Samoja keikkahommia mitä olen tehnyt viimeiset 3 vuotta opiskelujen ohessa. Ajattelin, että noh mikäs kiire tässä kun kerran töitä on. Syksyllä sattumalta sain tarjouksen päiväkodista lastentarhanopettajan sijaisuuden. Mietin hetken ja otin vastaan, koska keikkailu alkoi olla rankkaa. Vaikka töitä on tarjolla paljon päiväkodeissa niin paine siitä, että pitää joka päivä olla valppaana etsimässä ja selvittämässä minne huomenna jne...Jouluun asti olin taas siis työllistettynä.








Joulun jälkeen aloin jälleen taistoon. Laitoin hakemuksia menemään joulukuun lopulla ja heti tammikuussa,....ei mitään, ei yhtäkään pyyntöä edes haastatteluun. Laitoin lisää hakemuksia ja vihdoin helmikuussa tärppäsi haastatteluun aika, JES =) olin riemuissani. Haastattelu meni hyvin. Yli viikon jännitys alkoi. Vilkuilin puhelinta tulisiko soittoa, katsoin tunnin välein sähköpostia ja jännitin ja odotin. Viimein perjantai iltana tuli sähköposti. Olit hyvä hakija, mutta et tullut valituksi....Jännitys laukesi ja olin pettynyt. Mietin tovin mihin, siihenkö etten saanut juuri tätä paikkaa vaiko siihen, etten päässyt eroon yli 3 vuoden keikkarumbasta joka alkoi painaa ja tuntua niin raskaalta, että tuntui ettei jaksaisi enää päivääkään. Totaallinen romahdus tuli kun piti alkaa täyttää lisää hakemuksia. Enhän mä mitään osaa, missä mä olisin muka parempi kuin joku toinen?
eihän mun kokemus riitä jne. Parin päivän rypemisen jälkeen pääsin yli tästä pettymyksestä ja jatkoin hakemista. Päätin, että periksi ei anneta vaan jatketaan niin kauan että paikka löytyy, jonkun täytyy antaa myös minulle mahdollisuus.


Muutaman päivän päästä tuli viesti sähköpostiin keikkatyönantajaltani. Kysyivät olisinko kiinnostunut lastensuojeluyksikön perhetyöntekijän paikasta? En voinut uskoa sitä todeksi :)
Ilmoitin heille kiinnostukseni...Kului ehkä noin viikko eikä heistä kuulunut mitään. Ajattelin, että noh se työ meni jo. Tuli seuraava viikko ja sillä viikolla sain kolme puhelua, jossa minua pyydettiin työhaastatteluun. Yksi niistä oli tämä työ minkä olin jo luullut menneen. Toimeen valittiin yhteensä 4 työntekijää kahteen eri työpisteeseen ja minut valittiin yhtenä heistä. Valinta tapahtui siten, että menin haastatteluun jossa minut valittiin suoraan eli ei tarvinnut jännittää niinkuin yleensä. En voinut uskoa todeksi, että aamulla olin vielä keikkalainen ja illalla minulla olikin jo työpaikka vuoden loppuun eikä tarvitsisi miettiä koko ajan työkuvioitaan.


Työt alkoivat heti. Tuntuu oudolta, että töihin lähtöön ei tarvitse enää varautua pakkaamalla toppahousuja mukaan :) toisaalta mietin miten ulkoilu on ollut se mistä olen aina pitänyt työssäni ja kuinkas nyt kun sitä ei enää olekkaan samassa määrin.Toisaalta tuntuu ihanalta kun on esimerkiksi ruokatunti, tähän asti työpaikoissani se on ollut niin, että syön lasten tai nuorten kanssa yhdessä.
Olen täytellyt innoissani työkalenteriani, joka täyttyy pikkuhiljaa erilaisistaasioista. Tähän asti työpäivät ovat noudattaneet tiettyä kaavaa ja nyt kaikki on ihan toisin.
Jee saan taas käyttää omia aivojani ja suunnitella sitä itse :)







Yksi huippu ja aika mieletön asia on se,
että minulla on nyt oma työpuhelin.
Ihka ensimäistä kertaa ikinä.
Voin jo kuvitella, että joskus saatan olla toista
mieltä ja toivoa, että sitä ei olisikaan.
Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että jee
nämä ovat niitä asioita, joista olen tänään iloinen ja innoissani :)


Perjantai iltana otettiin miehen kanssa kuohuvaa uusien alkujen kunniaksi. Minun uudelle työpaikalle sekä miehen loppuneelle työsuhteelle <3



Rankka matka tämä prosessi on ollut, mutta jostain syystä tajuan ja ymmärrän, että tämä on tarvittu opettamaan jotain tärkeää. Se ei ehkä ole nyt selvää mitä se on mutta selviää aikanaan.
Kiitollisena kaikesta toivotan kaikille teille samoja asioita kahlaaville ja käyville kanssamatkustajille tsemppiä ja jaksamista näiden asioiden äärellä <3