keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ystävän menetys

Muutama päivä sitten perhepiiriäni kosketti syvästi siskon 9-vuotiaan pojan parhaan ystävän kuolema. Se herätti todella tajuamaan miten pienessä hetkessä elämä voi kääntyä suruksi. Miten pienen pojan kuolema tuntuu epäreilulta ja käsittämättömän lopulliselta. Ystävä on vain yhtäkkiä poissa.

Minä menetin myös 4-vuotta sitten ystäväni. Vaikka hän sairasti pitkään  hänen kuolemansa oli kuitenkin shokki. Loppuun asti ihminen toivoo, että ihmeitä tapahtuu ja kaikki kääntyy hyväksi.
Vielä viimeisenä päivänä, kun kävin hyvästelemässä ystäväni, ( lääkärit olivat ilmoittaneet ettei mitään ollut enää tehtävissä) ,jostain nousi toivo ja usko siitä että suuri ihme voisi vielä tapahtua ja pelastaa ystäväni. Siinä hänen kuolinvuoteellaan istuessaani, tunne oli tuskainen ja epätodellinen. Mutta minä sain hyvästellä hänet, kertoa että hän on minulle rakas. Hänen viimeiset sanasa minulle olivat
: HYVÄÄ YÖTÄ. Tuska ja ikävä helpottavat ajanmyötä. Nyt pystyn jo hymyilemään kun muistelen häntä tai yhteisiä hetkiämme. Hyvää yötä rakas ystävä, nuku hyvin, elät aina muistoissani <3

2 kommenttia:

  1. Kyllä elämä on välillä niin käsittämättömän julman tuntuista...niin se vain on että päiviemme pituus on ennalta tarkkaan määrätty ja kun aika on lähtö tulee vaikka mitä tekisi. Tärkeintä on mun mielestä muistaa että sielut eivät koskaan sano hyvästi ystävyys asuu sydämmessä ikuisesti!

    VastaaPoista
  2. hui, sulla on niin surullisia tarinoita että tälle hormooni hyrrälle tuli itku silmään:(

    VastaaPoista