lauantai 9. huhtikuuta 2011

Uusperhe

http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/uusperheen-kehitysvaiheet/

Luettuani tämän oivalsin taas monta asiaa...Miksi tätä tietoa luetaan vasta sitten kun ensin on menty perse edellä puuhun?? vai kuuluuko sen mennäkkin niin,  että ensiksi eletään ja kun ongelmia tulee, joudutaan kriisin, aletaan vasta sitten pohtia mikä menee pieleen ja miten asioita voisi muuttaa?? 


Minä ainakin kuvittelin osaavani tämän uusioperhe homman ihan tosta noin vaan : )
Kuvittelin et jos mä osaan ja teen, niin kyllä se siitä, vähän niinkuin kuljen edellä ja toinen tulee perässä asenteella...ajattelin et minähän olen ammatti ihminen lasten parissa työskentelevä ja ihan pro näissä ihmissuhde asioissa ; ) Pakkohan tän on mennä oikein !
ha ha haa, siinäpä ensimmäinen moika! Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vanha sanonta, mutta hyvin paikkaansa pitävä.  On paljon helpompi nähdä kauas kuin lähelle!

Ajattelin että kylläpäs meillä sujuu hienosti, vähän liiankin hienosti, verrattuna moniin muihin uusioperheisiin.  Totuus kuitenkin on, että oma ajatukseni uusioperheen "yhtenäisyydestä" tai oma kuvani yleensä perheestä oli se sitten ydinperhe tai uusperhe, on ollut hyvin mustavalkoinen.

Tulemme hvyin erilaisista taustoista, lapsuuden kodista sekä edelliset suhteemme ovat hyvin erilaiset. Joten kaiken tämän yhteensovittaminen ei liene koskaan ihan kivutonta. Haluni "auttaa" osoittautuikin tunkemiseksi ns. toisen reviirille, antamatta tehdä asioita omalla tavallaan ja painollaan. Tiesinhän minä, että jokaisen ihmisen täytyy saada toimia erilaisissa tilanteissa omalla tavallaan, kykyjensä mukaan. Silloin voi olla edes  mahdollisuus oivaltaa ja oppia, tehdä asiat toisin.

Nyt tämän oivaltaneena vedän takaisin niin paljon kuin pystyn, opettelen tapaa etten puuttuisi ja neuvoisi liikaa, näkemään itse omien valintojensa tulokset, rakastamalla ja tukemalla hänen valintojaan ( niin pirun vaikeaa kun se onkin ) 

2 kommenttia:

  1. Sinäpä se ahkeraan vaihdat tätä ulkoasua (: Ei oo vissiin mikään perhekuvio helppoa. Ylä- ja alamäkeä kaikilla tasapuolisesti. Mä en oo niin huolissani parisuhteesta kun tästä maailmasta missä meidän lapset ja nuoret kasvavat. Aikamoisia aikoja eletään ja tuntuu että meinaa itseltäkin välillä usko loppua ):

    VastaaPoista
  2. Pikkasen meni "överiksi" tän sivun hiominen : )

    Olet ihan oikesssa, tämä maailman meno muuttuu aina vaan hurjemmaksi : (
    Mä uskon kyllä että parisuhteella on suurikin merkitys suhteessa lapsiimme! Joten sikäli siitä pitää olla huolissaan...
    Voimia <3

    VastaaPoista