sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kohti valoa💖 osa 2


Mitä siten tapahtuu kun kaikki blokit poistuvat kehosta ja pääset tilaan jossa olet aito oma itsesi.
Olet täysin yhtä sielusi kanssa ja vapaa menneisyyden luomasta illuusiosta itsestäsi. 

Uskomattoman loogista, kun blokit ja pelot poistuvat ei mikään tunnu enää mahdottomalta.
Tuntuu kuin olisit painanut reset näppäintä.
Koko elämä on avoinna edessäsi syli avoinna antamaan sinulle kaiken mitä olet
koskaan unelmoinut ja ehkä vieläkin enemmän.
On paljon asioita mitä ympärillä ja minussa tapahtuu.
Avaan nyt teille yhden:

LUOVUUS

Minä etsin vuosia omaa luovuuttani. Pohdin ja ihmettelin miksi minä en ole luova. Näin ympärilläni ihmisiä jotka olivat luovia kuka mitenkin, enkä voinut ymmärtää miten se oli mahdollista heille mutta ei minulle. Minulla oli käsitys siitä mitä luovuus tarkoittaa. Se oli minusta sitä, että olit musikaalinen, taiteellinen, teit käsitöitä, ompelit, kirjoitit jne. En siis kokenut olevani luova oikein millään saralla erityisesti. 
Etsin väksin luovuuttani yrittäen löytää sitä tanssikursseista, liikunnasta, kirjoittamisesta jne.   Vuosien aikana sain toki erinäisiä ”kohtauksia” mm. luoda käsilläni, jolloin tunsin eläväni täysillä. Loin milloin mitäkin.  Näpertelin yhtä ja toista.
Elämässäni aloin tehdä rohkeita valintoja, kokeilla ja opetella uutta. Opiskelin ja käytin taitojani taidokkaasti ymmärtämättä että nämäkin olivat luovuutta. Olin pitänyt itseäni aina huonona ruuan laittajana, mutta opettelin. Heittäydyin ja kokeilin kaikenlaista.

Nuorena olin intohimoinen runojen kirjoittelija.
Vuodatin vuolaasti paperille tuskaisia rakkauden kokemuksiani.

Vieläkin ajattelen sinua, kaiken sen jälkeen mitä tapahtui. 
Jälkeesi on ollut monia muita, mutta ketään en rakastanut niinkuin sinua 

Kyyneleet tippuvat poskilleni. Itken sinun tähtesi, jota koko sysämeni rakastaa. 
Mutta sinä et edes huomaa minua. Silti rakastan sinua ikuisesti

Rakastin myös musiikkia ja tanssimista. Poikani toi minut entisestään lähemmäs musiikkia kymmenen vuotta sitten alkaessaan soittaa rumpuja. Olin hurmoksessa musiikista. Minulla oli eri tunnetiloissani omat voimabiisini joita kuunnellessani kohtasin tunteitani Saatoin kuunnella musiikkia kotona yksin koko päivän ja itkeä. Musiikilla on ollut minuun niin vahva merkitys, ja on ollut aikoja jolloin en ole kyennyt kuuntelemaan musiikkia juuri ollenkaan.
Musiikki on syventänyt merkitystä entisestään, tunne ja voimakkuus ovat lisääntyneet huikeasti niin syvälle ettei sitä pysty edes sanoin kuvaamaan. Välillä tulkinta koskettaa niin syvälle, että kyyneleet nousevat silmiini. Ei niinkuin ennen kun musiikki toimi tunteideni kanavana itkien vaan siitä liikutuksesta miten kauniisti laulaja laulua tulkitsee.

Viime talvena ja keväänä tutustuin luovaan tanssiin. Tanssi lumosi minut täysin. Ei tarvinnut oppia tanssikuvioita, vaan sai ilmentää tanssilla omaa itseään ihan niinkuin halusi.
Ei siis suorittamista vaan heittäytymistä, miettimättä miltä tanssi näyttää vaan miltä se tuntuu. 

Olen etsinyt luovuuttani ulkoipuolelta vaikka se on koko ajan ollut minussa sisällä.
Yhteys sisäiseen lapseen on tullut taas näkyväksi ja luovuus pääsee virtaamaan minusta vapaasti ulos.

Hyvin syvältä sisimmästäni purkautuu nyt kaikki se mikä on painunut hyvin syvälle ulos sellaisella vimmalla ettei meinaa aina perässä pysyä.
Ensin syntyi  runo ja maalaus. Maalaus oli maalattava pahville koska muuta ei ollut. En voinut odottaa, maalaus vaati päästä ulos minusta.


Valonlapsi
Valonlapseksi synnyin pimeyteen. Taistelin  tuskaisena pitääkseni  kiinni valosta, rakkaudesta.  Pimeys kutsui niin viehkeästi,  satumaisen ihanaan tanssiin. Sydän joka oli täynnä luottamusta ja rakkautta , ei ymmärtänyt pimeyden mahtia. Vahva pimeys varjosti valoni, sieluni vaimeat kuiskaukset muuttuivat tuskaisiksi huudoiksi, ulos pääsyä  etsien.  En halunnut kuulla, en halunnut päästää sinusta, rakkaasta pimeydestäni irti. Tiesin että näin oli tarkoitettu ja käännyin kohti valoa,  rakkauteen. Seison edessäsi  ja katsoin sinua niin rakasta pimeyttäni  viimeisen kerran kyyneleet silmissäni  ja lausun hyvästit.  Tiesin etten voisi enää kääntyä pimeyteen kanssasi,  olenhan valonlapsi. Irrotin kätesi kädestäni ja kuiskasin hiljaa, sinä olet minulle aina rakas pimeyteni.

Valossa näen pyhyyden sinussa, minussa, jokaisessa sielussa. Valossa ja rakkaudessa tulen itsekseni jälleen, valonlapseksi joksi synnyin. Valo loistaa kirkkaasti polkuani, astun luottavaisesti tuntemattomaan  rakkauden syleillessä minua. 




Viikon päästä tästä syntyi paljon runoja. Näppäimistö suorastaan tanssi sormissani, teksiä vain syntyi kuin itsestään.


Sielu tunnistaa toisen sielun, siteen joka solmittiin toisessa maailmassa näiden sielujen välille. Rakkaudella he katsovat toisiaan hyväksyen pimeyden itsessä ja toisessa.  Rakkauden purppurassa valossa sielut kietoutuvat yhteen tanssien rakkauden ihanaa, tuttua tanssia. 


Nyt ymmärrän taiteilijoita ja heidän luomisprosessiaan.
He kun voivat luoda yötä päivää luovuuden vimmassaan tuskin nukkumatta.
Niin kävisi minullekin jollei minulla olisi päivätyötä 😂

Katso luovuutta lapsen silmin. Lapsen luovuudella ei ole tavoitteita.
Kun katsot ja seuraat heitä, huomaat, että heille se on täysin luontaista.💗

                                                           Rakkaudella Isa Annika💖

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Matka kohti valoa 💖 osa 1

On ollut hiljaista.
Vuosi 2018 alkoi ahdistuneena ja kuin kuopan pohjalla velloin päivästä toiseen. Nyt jälkeenpäin ajatellen tuskin muistan koko talvesta paljoakaan. Päivät seurasivat toistaan, samankaltaisina ja harmaina. En kuitenkaan ollut itsestäni huolissani vaikka tiedän että osa läheisistäni olikin. Minä tiesin että tämä on nyt jotain,  mitä minun piti täysin yksin kohdata.
Helmikuussa olimme mieheni kanssa päätyneet tilanteeseen josta ei ollut enää  muuta ulos pääsyä kuin lähteä eri suuntiin. Päätimme, että aluksi muutamme erillemme ja katsomme sitten mitä tapahtuu. Olimme rimpuilleet ahdistavassa tilanteessa pitkään, vaikka irti päästäminen oli vaikeaa,  tiesimme molemmat että irtiotto oli tehtävä.



Kaiken tämän keskellä osa lähipiiriäni oli sitä mieltä,  että nyt pitäisi lähteä hakemaan apua,
kenties lääkitystä ja terapiaa.
Minä rimpuilin, en uskonut sen auttavan minua. Olin jo ymmärtänyt että voisin puhua vaikka loppuelämäni mutta asiat vain pulpahtavaisivat taas jossain vaiheessa takaisin. Ymmärsin, että lääkitys vain tukkisi kaiken entisestään eikä se tuntunut enää olevan minulla mahdollista.
Kaikki kehossani oleva vaati saada tulla ulos.
Olin päättäväinen, pidin pääni. Yksinkertaisesti en enää voinut lähteä  vanhaa polkua,
tiedostin liikaa. Minun oli kokeiltava itse. Kuunnelta omaa sisäistä ääntäni ja
suljettava kaikki muu ulkopuolelle.


Aloitettuani energiahoito opiskelun yli vuosi sitten ajattelin että noh minulla ei mitään traumoja eikä purettavaa olisi enää, joten helppo homma. Harjoittelimme tietenkin toistemme kanssa kursseilla näitä tekniikoita toisillemme. Kurssiin kuului myös se, että otamme hoidon itse koulutetulta energiahoitajalta. Tämän jälkeen sitten alkoikin tapahtua. Tunteita alkoi nousta syvältä alitajuntaani, tunteita ja pelkoja joita en tajunnut minulla edes olevan.
Näin siis, ihminen pystyy huijaamaan itseään, ajattelin.


Aluksi tuntui, ettei voimat riitä järjestää asioita, asuntoa ja työpaikkaa, mutta niin vain kaikki järjestyi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Oletteko kuulleet sellaista, että kun jotkut asiat ovat tarkoitettu tapahtuviksi kaikki vain ikäänkuin loksahtaa kohdilleen? Näin juuri tapahtui minulle.

Tein valtavan suurta surutyötä, jaoin tavaroitamme, pakkasin ja itkin. Tiesin että näin on tarkoitettu. Silloin en ymmärtänyt miksi mutta en kyseenalaistanut tarkoitusta.
Ymmärsin että vaikka kuinka vastustaisin asiaa se ei auttaisi minua, joten oli päästettävä irti ja hyväksyttävä.

kuva Maria Kalmi photography
Tiedostin ensikertaa ehkä ikinä miten tärkeää surutyön tekeminen oli.
Eroon kuuluu kaikki tunteet, suru ja vihakin. Annoin kaikien tunteiden tulla juuri niinkuin ne tuli.  Minä surin ja vihasin, itkin ja raivosin, yhtäkään tunnetta en vastustanut. Annoin niiden tulla ja mennä. En analysoinut en miettinyt enkä selitellyt.

Pelkäsin tulevaa, olin kauhuissani. Miten sopeutuisin uuteen? Kuinka pärjäisin jne.
Kaikki pelot mitä mieli vain voin tuoda, tulivat vyöryn lailla päälleni kuin myrsky. Energiahoidot auttoivat, purkivat mennyttä, kehossani olleita uskomuksia, kokemuksiani ja suurimpia traumojani. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että nämä hoidot olivat minun pelastukseni, sillä puhumalla näitä asioita en olisi osannut kohdata ja käsitellä. Minun ei tarvinnut puhua, mitä enemmän purkasimme kuormaa lisääntyi ymmärrykseni itseäni kohtaan.





Muutimme Helmi kissan kanssa omaan asuntoon.Ihka ensimmäistä kertaa asuin yksin.
Alkoi helpottaa, aloin taas hengittää ja pikkuhiljaa valo ja ilo palasi elämääni.
Työt päiväkodissa alkoivat samaan aikaan kun muutin. Aluksi päivät töissä verottivat niin paljon että lepäsin illat ja osan viikonlopuistakin. Annoin itselleni aikaa asettua ja tottua uuteen.


Kotia sain laitettua pikkuhiljaa, minun omaa ihanaa kotiani. Se tuntui niin mahtavalta.  Pelkoni osottautuivat aiheettomiksi, mitkään niistä eivät toteutuneet. En pelännyt tunteitani, annoin kaiken tulla ulos, mutta ihmeissäni itsekin huomasin ettei suuria tunteita enään noussut.



Aluksi tuntui, että olin palannut taas alkupisteeseen samaan mihin monesti aiemminkin.
Ehkä näin oli, mutta nyt minä olin kasvanut omaksi itsekseni. Tämän tajutessani riemuitsin omasta kasvustani, Olin niin kiitollinen että itketti. Olin löytänyt tasapainon ensi kertaa elämässäni. Se tunne sai surunkin tuntumaan kauniilta.


Rakkaus täytti sydämeni. Rakkaus itseä ja elettyä elämää kohtaan.Minusta ei tuntunut, että olisin epäonnistunut, päinvastoin, olin onnistunut saavuttamaan jotain näin mahtavaa. Miksi kummassa siitä pitäisi ajatella, että se olisi epäonnistumista? Monet ajatusmallit ovat oienneet. Hymyillen olen ajatellut että miten kummassa sitä onkin ajatellut niin tai näin monista asioista.
Kuinka paljon vaikutusta on sillä mitä meihin on istutettu kenties jo lapsena ja niiden mallien purkautuessa huomaakin että eihän se olekkaan totta.



Nämä asiathan olin mielen tasolla käsitellyt vuosien varrella useasti, mutta tällä kertaa ymmärsin, että mieli ja kehon muisti ovatkin täysin eri asioita. Kaikki koetut asiat ovat visusti kehossamme muistissa, mieli on painanut ne hyvin hyvin syvälle eikä niitä silloin edes itse ymmärrä olevan. Tätä on varmasti monen vaikea ymmärtää tai uskoa. Tiedän tunteen, sillä en itsekään uskonut ennenkuin  koin sen omakohtaisesti.


Kaikki minusta nousevat tunteet ja traumat purkautui niin syvältä, jolloin ehetyminen on paljon nopeampaa. Ymmärrys, oivallukset vain napsahtelivat kohdalle pala palalta nopeasti. Vapauden tunne on ensi kertaa sanoinkuvaamaton. Se rakkaus mitä tuntee itseään kohtaan ja koko luomakuntaa on huikea. Vapaus on saanut nyt uuden merkityksen. Vapauden tunne on jotain joka vapauttaa minut kaikesta menneestä rakkaudella, syyttämättä. Se on antanut rauhan viimein sydämeeni, Tunteen, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen tunteineni kaikkineni. Olen oppimatkalla koko elämäni. En ole valmis koskaan. Mutta olen valmis oppimaan, kehittymään, kasvamaan.
Ottamaan kaiken vastaan ilolla ja suurella rakkaudella💖

                            Tämä tie oli minun tieni, sen ei tarvitse olla sinun. Tärkeintä on että
                                       kuuntelet itseäsi rehellisesti, olet itsellesi lojaali ja toimit
                                                                         sen mukaan💖

                                                                Pitäkää huolta itsestänne

                                       

                                                             
                                                             
kuva Maria Kalmi photography
                                                             

                                                                  Rakkaudella Isa Annika




torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevät

Kevät on vihdoin täällä. Aurinko lämmittää ja on ihanan valoisaa 💟🌞 Minäkin alan pikku hiljaa heräillä talviuniltani ja elämä alkaa näyttää taas valoisammalta.
Blogini on siis aika taas herätellä eloon 😊
Aurinkoista pääsiäsen aikaa kaikille teille ihanat 💟

Rakkaudella Isa Annika

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Uusi asukas

Meille on muuttanut kissa neiti nimeltään Helmi

Helmi muutti meille siskoni perheestä, jossa on myös 2 muuta kissaa ja koiranpentu.
Helmi alkoi olla tavattoman stressaantunut ja alkoi käyttäytyä oudosti.
Hän ei millään sopeutunut muihin eläimiin.
Päätimme kokeilla miten Helmi suhtautuu hieman rauhalliseempaan menoon täällä meillä. 


Helmi on ollut ulkokissa, mutta ei ole ulkoillut vähään aikaan, vaan on selkeästi säikähtänyt ulkona jotakin.
Täällä meillä Helmi on muutaman kerran käynyt kuistilla katselemassa mutta hetken päästä halunnut jo takaisin sisälle.

Helmistä on muutamassa viikossa kuoriutunut eloisa, puuhissa mukana oleva, leikkisä kissa. USKOMATONTA on myös miten rakas hänestä on näin nopeasti tullut💟
Mukavaa sunnuntaita toivotellen 
Isa Annika
Ja Helmi

VUOSI 2018

Pieni tauko teki hyvää 😚
Tervetuloa Uusi Vuosi ja uudet tuulet

Viime vuosi menikin aikalailla purkaen kaikkea vanhaa pois mitä en enää halua 
kantaa mukanani.
Aika rankka vuosi kaiken kaikkiaan vaikka erittäin opettaivainen ja kasvattava olikin 💓

Hyvä palata hieman viime vuoteen näin kuvien kera

Milon kanssa ihana kahvi hetki alkuvuonna 2017


takkatulesta nauttiminen 💓


Uusi tuttavuus pilatesrulla

Itsetehty detox juoma

Luonnosta nauttiminen💓


Kursseja


 Pääsiäinen 

Uusi tukka 💓

Kevät 💟

Itsetehtyä suklaakakkua

Tallityttönä ekan kerran ikinä

 
Ihana ratsastuspäivä tyttären kanssa💓


Projekti tonttutalo

Ja joulukuussa loma Teneriffalle 
Tyttären kanssa 💟

kiitos vuosi 2017 ja 
Tervetuloa vuosi 2018

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

JOULUKUUN 24.PÄIVÄ

JOULUAATTO

Mietin tätä joulukualenteri projektiani. Aikamoinen projekti tämä on välillä ollut pakko myöntää.
En ehkä ihan loppuun asti miettinyt mitä se vaatii kun lupaa päivittää kalenteria joka päivä😏
Noh ensi kerralla mietin ehkä loppuun saakka. 

Toisaalta päivityksiä on syntynyt helposti ja kivuttomasti. Aiheet ovat syntyneet kuin itsestään ja melko impulsiivisestikin. Nyt kuitenkin päätin pitää joulutaukoa postauksissa, sen verran pitää huilata kuitenkin 😏

Yhdessä tonttutalon porukan kanssa toivotamme jokaiseen kotiin ihanaa ja rauhallista joulun aikaa


ja nauttikaa läheistenne seurasta 💓

Rakkaudella Isa Annika

lauantai 23. joulukuuta 2017

JOULUKUUN 23.PÄIVÄ

Alkaa olla kaikki joulutohinat takanapäin ja aika rauhoittua joulun viettoon.


Eilen käytiin katsomassa mummoani joka täytti 95v.
Hän ei enää tunnista meitä eikä juurikin puhu, kuin muutamia sanoja.
Katsoi meitä kaikki sisaruksia kovin intensiivisesti, otti kädestä ja taputteli sekä paijasi poskea. 
Katsoessani häntä silmiin, tunsin että hän kyllä tunnistaa minut jollakin tasolla💓 
Lauloimme joululauluja, joita mummi yritti laulaa mukana.
Silitin mummin kättä ja kerroin kuinka rakas hän on.




Koristelin kuusen jo viikolla ja 
 viimein tänään sain ostettua  hopeisen tähden latvaan 💓



Rakkaudella Isa Annika



perjantai 22. joulukuuta 2017

JOLUKUUN 22.PÄIVÄ

Olemme monena vuonna tehneet lahjaksi saaristolaisleipää sukulaisille.
Tänä jouluna päätimme ettemme tee leipiä vaan muuta, itse kuitenkin.

Leivoin kuitenkin pari saaristolaisleipää
meille kotiin,   niin hyvää se minusta on

Ohjeena käytin Teresa välimäen saaristolaisleipäohjetta. 
Todella helppo ja yksinkertainen.
Ohje löytyy googlamalla netistä




Myös gluteenittomana



Löysin yhden ohjeen mihin tuli nesteenä appelsiinituoremehua 
ja päätin kokeilla soveltaen sitä toiseen ohjeeseen. 

Tuoremehua 4dl
gluteenitonta jauhoseosta 3.5 dl
2dl tattari sekä gluteenittomia kaurahiutaleita
1 tl soodaa
1tl ksantaania
1,5 dl vaahterasiirappia 
25g sulatettua voita

Kohotin leipää n. tunnin
Valelin siirapappinesteella
Paistoin 175 astetta yhteensä n. 1h 20 min
(Valelin siirappinesteellä kun leipä oli paistunut tunnin)

Leivästä tuli todella hyvää. Leivästä tuli aika makeaa, mutta itse pidän makeammasta. Jos kokeilet etkä pidä niin makeasta laita siirappia vähemmän. Siirappina voi käyttää myös ihan normaalia siirappia 😏

Sressitöntä Joulun odotusta
Rakkaudella Isa Annika